Kuka olen
Hei, olen Gabriel Soca!
Jos minun pitäisi esitellä itseni muutamalla sanalla, sanoisin, että tuen muita ihmisiä akashisten tietueiden, reikin ja tarotin sessioiden kautta. Ja että teen myös yhteistyötä eri medioiden ja alustojen kanssa, joissa jaan sisältöä henkisyydestä, henkilökohtaisesta kehityksestä ja muista minua kiinnostavista aiheista. Ja jo jonkin aikaa olen tehnyt tätä kaikkea matkustaen, työskennellen niistä paikoista käsin, joiden läpi kuljen.
Mutta niin ei ole aina ollut. Suuren osan elämästäni tein jotain aivan muuta, toisessa paikassa, lähes toisena ihmisenä.
Viisi vuotta sitten asuin Buenos Airesissa. Minulla oli vakaa työ, valmiit opinnot, koti, rutiini… ja silti jokin ei tuntunut loksahtavan paikalleen.
Ulkoapäin kaikki näytti olevan kunnossa. Mutta sisimmässäni tunsin yhä selvemmin, ettei se ollut minun paikkani.
Sen elämän ja tämän välillä tapahtui paljon. Oli merkittäviä kriisejä, yhä syvempää lähentymistä henkisyyteen ja muutoksia lähes kaikilla elämäni osa-alueilla.
Jos joku olisi kertonut tuolle Gabrielille, millaista hänen elämänsä olisi muutaman vuoden päästä, hän ei varmasti olisi uskonut sitä.
Mutta ymmärtääkseni, miten päädyin tähän, on mielestäni parasta aloittaa alusta.
01
Lähtökohta
18-vuotiaana jätin Bahía Blancan, synnyinkaupunkini Argentiinassa, ja muutin Buenos Airesiin opiskelemaan viestintää. Yli vuosikymmenen ajan rakensin sitä polkua: työskentelin radioissa, uutisportaaleissa ja lehdistössä. Kävin myös julkisissa laitoksissa, aina jollain tavalla viestintään ja lehdistöön kytkeytyneenä.
Minulla oli koulutus, vakaa työ, rutiini ja ura edessäni. Mutta sisimmässäni oli jotain, mikä ei oikein asettunut paikalleen.
Kaiken tuon keskellä henkisyys alkoi tulla esiin. Se ei tullut yhtäkkiä eikä suurena oivalluksena: se oli lempeä, lähes hiljainen kohtaaminen.
Se tuli silloisen kumppanini kautta, joka oli enemmän yhteydessä tuohon maailmaan ja alkoi jakaa kanssani kokemuksiaan ja tapaansa katsoa elämää. Aluksi kuuntelin uteliaana. Se kiinnosti ja veti puoleensa, mutta en tuntenut sitä omakseni. Se oli kuin kurkistaisin ovesta sisään ja sulkisin sen taas uskaltamatta astua sisään.
En vielä tiennyt, että pian sen jälkeen elämä antaisi minulle sysäyksen.
02
Kriisi: kun kaikki hajosi samaan aikaan
Kuten monille tällä polulla käy, tuli murtuma. Käännekohta. Monet kutsuvat sitä Sielun pimeäksi yöksi. Eikä nimi liioittele.
Se oli vaihe, jossa kaikki elämäni osa-alueet joutuivat kriisiin samaan aikaan: työ, ihmissuhteet, asuinpaikkani, terveyteni. Kaikki, mitä olin rakentanut, hajosi pala palalta, kunnes mikään ei enää ollut pystyssä.
Noiden kuukausien aikana kaikesta tuli epämukavaa, intensiivistä, uuvuttavaa ja ajoittain hyvin yksinäistä. Liian moni asia muuttui samaan aikaan, ja hyvin vähän oli varmuutta siitä, mitä tulisi seuraavaksi.
03
Akashiset tietueet: ovi, jota en tiennyt etsiväni
Kaiken tuon keskellä aloin etsiä apua paikoista, joista en aiemmin olisi osannut edes katsoa. Lähestyin yhä enemmän henkisyyttä: luin, kuuntelin, tutkin. Etsin uusia tapoja ymmärtää sitä, mitä minulle oli tapahtumassa.
Juuri yhdellä noista etsinnöistä akashiset tietueet tulivat esiin.
En tiennyt niistä paljoakaan, mutta jokin herätti uteliaisuuteni, ja päätin hankkia ensimmäisen luentani. Tulin toivoen löytäväni hieman selkeyttä keskelle kaikkea sitä, mitä kävin läpi.
Mutta löysin jotain paljon suurempaa.
Kyse ei ollut niinkään saamastani tiedosta, vaan siitä, mitä tunsin sitä vastaanottaessani: aivan selkeästä tunteesta, että edessäni oli jotain, joka tunsi minut syvästi ja puhui minulle sellaisella selkeydellä, jollaista en ollut koskaan kokenut. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, keskellä kaikkea tuota kaaosta, aloin löytää syvän merkityksen sille, mitä minulle tapahtui.
Ja tuo luenta jätti minuun myös siemenen: minulle kerrottiin, että voisin itsekin oppia avaamaan omat tietueeni. Se tuntui mahdottomalta. Minäkö? Minulla ei ollut mitään lahjaa, ei mitään taustaa. Mutta ajatus jäi elämään, soi hiljaa taustalla ja odotti omaa hetkeään.
Kuukaudet kuluivat, ja elämä jatkoi kulkuaan. Jatkoin paranemista, jatkoin oppimista, jatkoin elämistä. Sain muitakin luentoja, muita kokemuksia… kunnes jossain vaiheessa se, mikä oli jäänyt soimaan, löysi paikkansa.
Eräänä päivänä päätin ottaa askeleen: ilmoittauduin akashisten tietueiden kurssille ja aloin harjoitella säännöllisesti. Joka päivä avasin tietueeni, esitin kysymyksiä ja kirjoitin ylös sen, mitä nousi esiin.
Aluksi esiin nousi irrallisia, sekavia lauseita. En tiennyt, oliko se kanavointia, intuitiota, omaa mieltäni… vai kaiken sekoitus. Mutta yhden asian tiesin varmasti: tuo hetki yksin, joka päivä, teki minulle hyvää. Se rauhoitti minua, järjesti ajatuksiani ja palautti hieman selkeyttä juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin.
04
Yhteys: kun kaikki kirkastui
Kuukausien ajan pidin tuosta harjoituksesta kiinni keskeytyksettä. Ja jossain vaiheessa jokin alkoi muuttua. Yhteys muuttui selkeämmäksi, sujuvammaksi. Se, mikä aluksi oli irrallisia ajatuksia tai lyhyitä lauseita, alkoi muuttua kehittyneemmiksi, johdonmukaisemmiksi viesteiksi, joissa oli syvyyttä, jota ei aiemmin ollut.
Samaan aikaan myös oma sisäinen prosessini oli edennyt. Tuo kriisivaihe oli väistynyt rauhallisemman, vakaamman tieltä. Asiat asettuivat paikoilleen, ja aloin tuntea oloni selkeämmäksi ja tasapainoisemmaksi.
Ja tuossa yhteydessä nousi esiin jotain uutta: halu jakaa tämä kaikki muiden kanssa. Siihen asti prosessi oli ollut intiimi, hyvin sisäänpäin kääntynyt. Mutta vähitellen tunsin halun avata tuo tila ja jakaa se.
Näin aloin tehdä joitakin luentoja ystäville ja ihmisille, joita tapasin kursseilla, luennoilla ja henkisissä työpajoissa. Siinä ei ollut rakennetta eikä aikomusta tarjota palvelua. Se oli yksinkertaisesti sen jakamista, mikä oli jo osa elämääni.
Ja sitten alkoi käydä ilmeiseksi jokin, mikä ei aluksi ollut minulle kovin selvää.
Monet kertoivat minulle, että luenta oli auttanut heitä ymmärtämään paremmin jotakin tilannetta, tekemään päätöksen tai löytämään näkökulman, jota he eivät olleet tulleet ajatelleeksi.
Ajan myötä saamani palaute oli yhä parempaa. Ja vähitellen aloin tajuta, että se, mikä oli alkanut yrityksenä parantaa itseäni, oli alkanut tehdä hyvää myös muille.
05
Elämäni kokoaminen uudelleen, pala palalta
Sitä mukaa kun muutuin sisältä, nuo muutokset alkoivat näkyä myös ulkoisessa elämässäni. Se ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan pienten päätösten kautta, jotka vähitellen muuttivat kaiken.
Aloitin lähimmästä: laitoin ruokavalioni kuntoon, aloin liikkua ja vähensin arjen melua ja häiriötekijöitä. Lisäksi otin mukaan uusia kokemuksia, jotka eivät siihen asti olleet osa elämääni: aloin matkustaa yksin, viettää enemmän aikaa luonnossa, vaeltaa vuorilla. Opin löytämään hiljaisuuden tiloja keskeltä päiviä, jotka ennen olivat aina täynnä melua.
Kun prosessini syveni, uskaltauduin ottamaan suurempia askelia: Jätin työn, joka ei enää ollut minulle merkityksellinen, lähdin Buenos Airesista ja palasin joksikin aikaa Bahía Blancaan, josta käsin aloin hahmotella, mitä tekisin seuraavaksi.
Keskellä tuota liikettä se, mikä oli alkanut jonain intiiminä, sai toisen mittakaavan. Ilman että olisin sitä juuri suunnitellut, aloin tarjota akashisten tietueiden luentoja.
Sain lisää itsevarmuutta, hioin harjoitustani ja syvensin tapaani työskennellä. Ja jonkin ajan kuluttua mukaan tuli muita välineitä: ensin reiki, sitten tarot. Kukin tuli omalla hetkellään ja liittyi mukaan luontevasti, laajentaen tapoja, joilla saatoin tukea muita ihmisiä heidän prosesseissaan.
Ja viestintä (joka ei oikeastaan ollut koskaan kadonnut) löysi uuden paikan. Perustin blogin ja aloin kirjoittaa aiheista, jotka olivat minulle tärkeitä: henkisyydestä, henkilökohtaisista prosesseista, etsinnöistä, kokemuksista. Tuon työn ansiosta avautui mahdollisuus julkaista henkisyyteen, tietoisuuteen ja henkilökohtaiseen kehitykseen keskittyvillä alustoilla.
Näin, ilman täysin valmista suunnitelmaa, kohtasivat lopulta useat asiat, jotka olivat aina olleet minulle tärkeitä: viestintä, kirjoittaminen ja henkisyys.
Nykyään työni liikkuu ennen kaikkea kahdella tasolla. Yhtäältä sessiot: kohtaaminen jokaisen ihmisen kanssa ja hänen tukemisensa omassa prosessissaan. Toisaalta sisältö: kaiken oppimani luominen ja jakaminen niille, jotka haluavat tulla lähemmäs näitä aiheita.
06
Matka: halu elää liikkeessä
Kaiken tämän prosessin rinnalla oli jotain, mikä oli jo pitkään pyörinyt mielessäni: halu matkustaa, tutustua ja tutkia maailmaa. Ei yksittäisenä matkana tai lomana, vaan elämäntapana.
Useiden paluupäivällä varustettujen matkojen jälkeen päätin elokuussa 2024 kokeilla jotain erilaista: lähdin matkaan tietämättä tarkalleen, milloin palaisin.
Siitä lähtien olen kulkenut eri maiden, kulttuurien ja elämäntapojen läpi. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, olen yhä liikkeessä, työskentelen matkustaessani ja annan tien myös osaltaan määrittää, mitä seuraavaksi tulee.
07
Perspektiivistä katsottuna
Kun katson taaksepäin ja näen koko kuljetun matkan, tunnen ylpeyttä ja kiitollisuutta. En siksi, että olisin tehnyt kaiken oikein — en tehnyt — vaan siksi, että uskalsin muuttua.
Mikään ei tapahtunut yhtäkkiä. Oli epäilyksiä, virheitä, epämukavia hetkiä ja monia pieniä päätöksiä, jotka ajan myötä veivät minut melko kauas siitä elämästä, jota en enää tuntenut omakseni.
Nykyään elämäni muistuttaa paljon enemmän minua itseäni. Teen työtä, jolla on minulle merkitys, matkustan, opin yhä ja ennen kaikkea tunnen, että minulla on paljon enemmän vapautta valita, miten haluan elää.
Ehkä siksi myös jaan mielelläni tarinani. Sillä joskus kriisi näyttää jonkin lopulta, vaikka se todellisuudessa voi olla aivan toisenlaisen vaiheen alku.
Ja jos jotain olen näinä vuosina oppinut, niin sen, etten tarvitse tietää tarkalleen, mitä seuraavaksi tulee. Viisi vuotta sitten en osannut kuvitella sitä elämää, joka minulla nyt on, enkä luultavasti nytkään osaa kuvitella sitä, joka minulla on viiden vuoden päästä. Tuo epävarmuus innostaa minua nyt.